Ruotsin vallan aikana Lonna oli Helsingin kaupungin omistuksessa. Suomen sodan loppuvaiheessa saarella käytiin neuvotteluja Viaporin linnoituksen antautumisesta, minkä vuoksi saaresta käytettiin nimitystä Peregovornyin saari eli neuvottelusaari. Lopulta venäläiset saivat Viaporin haltuunsa, minkä vuoksi myöhemmissä piirustuksissa saaren nimenä näkyy Dogovornyin saari eli sopimussaari. Ruotsinkielisissä dokumenteissa saari on ollut nimeltään Lonno, ja meille kaupunkilaisille saari avautuu Lonnana.

 

Ruudinkäsittelyä ja miinanraivaamista.

Vuonna 1817 Lonna lunastettiin keisarillisella päätöksellä kaupungilta armeijan käyttöön. 1830-luvulla saarelle perustettiin ruudin käsittely- ja varastopaikka.

Vuonna 1944 saarella aloitti magneettisuuden poistoon suunniteltu asema, ns. demagnetisointiasema, jolla poistettiin merialuksista runkojen ja koneiden magneettisuus. Menetelmällä pyrittiin tekemään alukset immuuneiksi magneettimiinoille, jotta alukset voivat raivata miinoja pois vesiltä.

Demagnetisointia tarvittiin aina 1960-luvun loppuun, jonka aikana merimiinojen raivaustyö saatiin päätökseen. Demagnetisointilaitteet löytyvät saaren ravintolarakennuksesta ja monitoimitilasta, ja niitä voi tulla ihastelemaan myös ilman ostopakkoa.

Vuonna 1999 saaren omistus ja hallinnointi siirtyi Puolustusvoimilta Suomenlinnan hoitokunnalle, joka ryhtyi tekemään arvokasta työtä historiallisten rakennusten entisöimiseksi.

Vuonna 2014 saari avattiin kaikille iloisena vapaa-ajan saarena. Se jatkaa historiaansa kirjoitettua pyrkimystä tuoda rauhaa ja sopua ihmisten keskuuteen.